Laitoksen pitää perustella olemassaolonsa. Jos laitos on sitä varten, että sinne suljetaan ihmisiä jotka tuottavat ongelmia, laitos on ongelmissa kun ongelmat lakkaavat.
Pari viikkoa voi mennä ensin varsin mukavasti vaikka onkin lukkojen takana ja tuntemattomat ihmiset käyvät komentelemassa ja määräilemässä milloin mistäkin - ei saa katsoa televisiota juuri nyt tai ei juuri tuota ohjelmaa, on laitettava tämä eikä tuo vaate...
... "ei saa pelata kännykällä"
-> "ei saa vaellella käytävällä ja vaatia huomiota työntekijöiltä"
-> "ei, et pääse ulos" - "ai mikset, no et ole siinä voinnissa [/eikä huvita lähteä nyt pihalle sinua vahtimaan]"
-> "ai miten niin voisitko sitten saada kännykän takaisin, no et voi - siksi kun [/minä sanon/] et ole _s_i_i_n_ä_ _v_o_i_n_n_i_s_s_a_ YMMÄRRÄTKÖ SINÄ?!"
-> "täytyy varmaan lisätä lääkitystä kun tuo on / a) niin levoton ja vaativa / b) niin vetämätön ja masentuneen oloinen..."
Aamiainen * lääkkeet * lounas * hiljainen tunti * päivällinen menetkö omaan huoneeseen ettet vaeltele täällä käytävillä * iltapala ei enää tähän aikaan mennä ulos * iltalääke omaan huoneeseen että muut voivat nukkua * yöhoitaja ei ehdi tällaisiin nyt vastailemaan, menetkö omaan huoneeseen että muut voivat nukkua * huomenta nyt ylös ja aamiaiselle, ei koko päivää voi maata sängyssä *
"Ruokaa ei saa ottaa noin paljon."
"Miksi otat ruokaa noin vähän?"
"Ei ruokaa saa syödä noin nopeasti."
"Hidastelet ruoan kanssa liikaa."
"Vielä EI saa tulla syömään!"
"Et tullut ajoissa syömään, nyt joudut odottamaan seuraavaa ruokaa."
-!
Kun mitta tulee täyteen, pääsevät laitoksen työntekijät käyttämään turvakeinoja eli painamista lattiaan porukalla, käärimistä mattoon, vaatteiden riisumista ja vaihtamista takaa avonaiseen sairaalapaitaan, injektiota rauhoittavalla lääkkeellä, viemistä eristyskoppiin jossa voi huvitella viskelemällä käymälän virkaa toimittavaa ämpäriä.
Nyt on todistettu että laitosasukki, vaikka aluksi teeskentelikin rauhallista, tarvitsee nyt pitkää laitosjaksoa koska on aggressiivinen ja vaativa, arvaamaton, levoton, ei sopeudu rajoihin joita hänelle asetetaan eikä pysty tulemaan toimeen strukturoimattomassa ympäristössä.
Pariin kuukauteen ei siis tarvitse pelätä että käyttöaste alkaa näyttää liian matalalta ja alettaisiin suunnitella henkilökunnan vähentämistä tai osaston sulkua. Tai muuttamista avohoidoksi - "herra paratkoon, eihän näitä voi päästää kadulle ihmisten sekaan!" .
En muista tavanneeni laitostyöntekijöissä ketään joka olisi suhtautunut myötätuntoisesti laitosasukkiin. Jos se on hankala, työntekijä kiroaa, ja jos rauhallinen, työntekijä väheksyy.
Joskus toiste voin kirjoittaa jotakin myönteistä laitoksista. Nämä ovat hetken lapsia, nämä tekstit.
