Mielikuvitusoliot keskuudessamme

Psykologian ja sen sukulaisalojen (psykoterapian, psykiatrian, kasvatustieteen, erilaisten sosiaalityön toimintojen) elinvoima on näkymättömiin ilmiöihin¹viittaavissa käsitteissä. Ne ovat siis näkymättömiä, koska ilmiöt eivät ole todettavissa mittareilla tai aistinvaraisesti. Niiden olemassaolo pitää todeta epäsuorista merkeistä: ihmisen käytöksestä, hänen puheestaan, hänen olemuksestaan ja hänen sairauksistaan. Nämä ilmiöt ilmentävät itseään kaikkien edellämainittujen seikkojen kautta, ja muidenkin - mitä vain niiden ilmentymänä halutaan pitää. Tässä suhteessa ne muistuttavatkin vaikkapa hindulaisuuden lukemattomia jumaluuksia ja niiden erilaisia ilmentymiä.

Mitä tarkoitan näkymättömillä ilmiöillä - tai, kuten tästedes niitä kutsun, näkymättömillä olioilla²? Tarkoitan esimerkiksi seuraavia, aakkosjärjestyksessä:

aleksitymia

alitajunta
asperger

defenssi

eheytyminen (tai eriytyminen)

empatia

identiteetti

kiintymyssuhde

kognitio

liskoaivot

mentalisaatio

narsismi

oidipuskompleksi
oppimistyylit

projektio

psyykkinen (tai minän) rakenne

repressio

skeema
skitsofrenia

tietoisuus

transferenssi

trauma

vietti

Tuo lista sisältää joitakin näkymättömiä mielikuvitusolioita³, joita ei koskaan ole saatu mittalaitteisiin, eikä niitä ole nähty, kuultu tai muuten aistittu luonnollisessa ympäristössään sen enempää kuin vankeudessakaan. Niiden jälkiä on tulkittu löytyneen kyllä paljonkin, mutta koska jälkien jättäjää ei tunneta, on jälkienkin aitous uskon varassa. Tässä suhteessa nuo oliot muistuttavat vaikkapa Himalajan lumimiestä tai Kanadan "Isojalkaa" - jälkiä löytyy, mutta jättäjä joudutaan kuvittelemaan.

En ryhdy sen tarkemmin erittelemään noita mielikuvitusolioita, muuten kuin joitakin niistä pikaisesti luonnehtien. Osa olioista on hyvinkin vanhoja, osa taas varsin nuoria tulokkaita. Jotkut ovat saaneet runsaasti uskovia seuraajia tai vastustajia, toiset taas elävät lähinnä pienen asiantuntijaryhmän uskon varassa.

• Vanhin lienee transferenssi, jonka pappa Freud synnytti jo 1900. Se kaappaa tunne-elämän valtaansa ja saa kantajansa rakastamaan tai vihaamaan esimerkiksi psykoterapeuttia tai muuta hoivaajaa, ja vastavasti voi iskeä myös tähän hoivaajaan, aiheuttaen samanlaisia voimakkaita ja itselle täysin tiedostamattomia tunnetiloja.
• Hämäävästi aivoperäisesti nimetyt liskoaivot syntyivät 1960-luvulla fysiologisena löytönä, mutta kuolivat lähes heti synnyttyään todisteiden puutteeseen. Kuolleista nousseena ja materiaalisen olemassaolon hylänneenä ne kohosivat nopeasti kirjailijoiden ja elämäntaitogurujen jumaloimaan vertauskuvalliseen muotoon, ja selittävät siitä positiosta käsin monenlaisia käytöksemme puolia.
• Freud on jonkinlainen alkuisä myös mentalisaatiolle, joka on 2000-luvun enkelilapsi. Sen toivoa ja rauhaa tuottava läsnäolo tunnetaan kaikkialla, missä mielenterveysongelmat loistavat poissaolollaan.
• Laajalle levinneimpiä olioita lienee oppimistyyli, joka on kummitellut vuosikymmenet villitsemässä opettajia ja aikuiskouluttajia, vaikeuttamassa opetusta ja pilaamassa oppimistuloksia. Sen olemassaolemattomuudesta on saatu näyttöä(!) vasta tällä vuosituhannella, ja tieto tuosta on alkanut levitä vasta tällä vuosikymmenellä. Edelleenkin suuri joukko uskovaisia väittää sen ohjaavan oppijoiden toimintaa, ja järjestää palvontamenoja sille, teettämällä "testejä" oppijoille ja muuttelemalla opetusta näiden tulosten mukaan.
• Hans Aspergerin havaitsema käytösilmiöiden joukko, joka nimettiin kekseliäästi Aspergerin syndroomaksi, on synnyttänyt asperger-olion, joka "nostaa päätään" ja aina välillä ohjaa joidenkin yksilöiden toimintaa - tämä usein (ja etenkin) niissä tapauksissa, joissa ihmisellä ei ole todettua syndroomaa, vaan vain esim. jonkun työkaverin esittämä epäilys tällaisesta.

Oliot ovat keskenään erilaisia, mutta niitä yhdistää se, että niitä uskotaan olevan siellä, missä ihminen, toiminnastaan päätellen, vaikuttaa olevan niiden ohjauksessa. Jossakin määrin ne siis muistuttavat pahoja henkiä, joiden ennen vanhaan (ja nykyäänkin) uskottiin voivan ottaa ihmisen hallintaansa. Esimerkikiksi islamilaisessa mytologiassa ja teologiassa paholaiset tai djinnit voivat saada ihmisen sairastumaan, kokemaan harhoja tai tekemään syntiä. Euroopassa koko keskiajan (laajasti käsitettynä) vainottiin noitina pidettyjä ihmisiä, jotka olivat antaneet paholaisen tai demonien ottaa oman ruumiinsa valtaansa. Shamanistisissa uskomuksissa kuolleiden henget, tai muut henkioliot, menevät ihmisen ruumiin sisään ja aiheuttavat vaivoja ja sairauksia. Kuten listaamistani psykologisista olioista⁴, pahoista hengistäkin tiedettiin vain kaksi asiaa: kukaan ei ole nähnyt niitä, ja ne voivat ottaa ihmisiä tai eläimiä hallintaansa. Niille kehitettiin lukuisia nimiä ja identiteettejä (mielikuvitusolioilla siis voi olla sisällään toisia mielikuvitusolioita!), ja kokonaisia oppisuuntia on olemassa erilaisten demonien olemuksesta, synnystä ja keskinäisistä suhteista.

En voi varmaksi väittää, etteikö em. psyko-olioita⁵olisi olemassa ollenkaan - ovathan ne selitysyrityksiä  havaituille ilmiöille, ja siis ensisijaisesti perustuvat empiiriseen tai ainakin anekdotaaliseen havainnointiin -, mutta väitän että ne on alettu ottaa liiaksi todesta. Psykotieteellisten alojen heikkous on välttämättä se, että havainnoille joudutaan keksimään selityksiä, joita on vaikea ellei mahdoton todistaa todeksi - mikäli siis selityksiä halutaan. Jostakin syystä ihmisen käyttäytymisen tutkimuksessa ei ole haluttu jäädä ilmiöiden toteamisen ja niihin vaikuttavien - tai yhdessä esiintyvien - tekijöiden löytämiseen, vaan on haluttu löytää "selitys". Miksi joku unohtaa lapsuudestaan tapahtumia? Kyse voisi olla siitä, että muisti ja mieleenpalautus nyt vain sattuu toimimaan epätäydellisesti, kuten kaikki biologiset prosessit - mutta tällainen selitys kai olisi liian lattea. Sen sijaan keksitään idea torjunnasta, ja kohta se patsasteleekin itsenäisenä toimijana, vetelemässä ihmisen naruista ja saaden tämän tiedostamattaan repressoimaan traumaattisia muistoja tai ahdistavan vaativia viettitarpeita.